A
sunto on pääsääntöisesti ihmisen elämän arvokkain ostos. Vaikka se ostettaisiin ajatuksella, että tässä on koti itselle ja perheelle, on jälleenmyyntiarvo kuitenkin pidettävä mielessä.Kaupungistuminen elää jälleen huippuvuosiaan. Sen ikävä lieveilmiönä moni asunto on jäämässä täysin arvottomiksi. Huono sijainti tekee koko yhtiöstä arvottoman, mikä muodostuu ongelmaksi viimeistään silloin, kun yhtiö on suurten remonttien edessä.
Pankit ovat nihkeitä antamaan lainaa arvottomien talojen peruskorjauksiin. Itse kiinteistö ei käy niihin vakuudeksi, eikä käytännössä koskaan talon osakkailla ole mahdollisuuksia kattaa niitä itse. Jos lainaa ei heru, jää yhtiö korjaamatta ja lopulta se rapistuu asumiskelvottomaksi.
Kyseessä on – jos ei vielä niin viimeistään lähivuosikymmeninä – laaja yhteiskunnallinen ongelma. Kaavoitus onneksi hillitsee tätä, mutta poikkeuslupamenettelyllä yksittäisiä virheitä saattaa tapahtua.
Ratkaisuksi ongelmaan on ehdotettu jopa romutuspalkkiota. Autoista tuttu käytäntö, jossa parhaiden päiviensä lisäksi myös turvalliset päivänsä nähneen auton romutuksesta maksetaan sen omistajalle palkkio. Samaa voisi harkita laajastikin kiinteistöjen osalta.
Huono sijainti toki on makuasia, eikä missään nimessä maaseutu ole kuolemassa – kunhan se on järkevän matkan päässä palveluista.
Microsoftin vanha viisaus etätyöstä pätee hyvin asumiseenkin. Microsoftin mukaan etätyötä tekevien ihmisten tulee olla sellaisella etäisyydellä toisistaan, että yhteiselle lounaalle voi tarvittaessa lähteä nopeallakin varoitusajalla. Sen on ajateltu olevan noin 70 kilometriä. Hyvään periaatteeseen pitäisi kuitenkin tehdä yksi uudistus; vaihdetaan luvun mittayksikkö kilometristä minuuttiin.
Mikael Jungner Toimitusjohtaja
Mainos